Kosteus- ja homevaurioisten talojen ympärille on erityisesti median toimesta luotu hysteriaa ja pelottavia mielikuvia. Vaikka aihe on vakava, niin jossain määrin huolenaiheet ovat kuitenkin perusteettomia.
– Aiheella on helppo revitellä, koska se on niin pinnalla koko ajan. Suomessa vallitsee ajatus, että talojen ja sen rakenteiden pitäisi olla täysin steriilejä. Näinhän asia ei ole. Rakennuksia ei rakenneta steriileissä olosuhteissa, ja ympäristöstä kulkeutuu rakenteisiin jatkuvasti homeita, bakteereja ja muuta epäpuhtautta, rauhoittelee Natunen.
Kuinka yleisiä kosteusvauriot ovat?
Kosteusvaurioita ilmenee kaikenlaisissa asunnoissa. Joidenkin tutkimusten mukaan pien- ja kerrostaloissa vähintäänkin tutkimisen tarvetta olisi lähes joka toisessa asunnossa. Kosteusvaurioista suurimman osan on havaittu sijaitsevan kosteissa tiloissa, loppujen jakautuessa melko tasaisesti muiden tilojen kesken. Kooltaan kosteusvauriot voivat olla vähäisiä, vain kymmenien neliösenttimetrien luokkaa, mutta merkittävinä jopa kokonaisia rakennuksen osia. Homeen tasolle ongelma on päässyt etenemään noin 15 prosentissa kosteusvaurioisista asunnoista.
– Kosteusvaurioita löytyy kaikenikäisistä taloista, mutta yhtenä rajapyykkinä voidaan pitää muun muassa vuotta 1999. Tuolloin rakentamismääräyskokoelman kosteusmääräykset päivitettiin nykyaikaisemmalle tasolle. Edellinen päivitys olikin jo vuodelta 1976. Eli ennen vuotta 1999 rakennettujen rakennusten osalta tulisi aina tehdä kuntotarkastukset erityisellä huolellisuudella. Riskiryhmän kärkipäässä ovat 1980-luvun alkupuolella ja sitä aiemmin rakennetut rakennukset. Yleensä ongelmallisimpia ovat aikojen saatossa useaan kertaan remontoidut ja laajennetut kohteet, kertoo Natunen.
Kuinka suurista kustannuksista puhutaan?
Selvitysten mukaan asuintalojen kosteusvaurioiden korjaamiseen kuluu vuodessa noin 400 miljoonaa euroa. Kosteusvaurioiden lopulliset seurannaiskustannukset lasketaan kuitenkin vuosittain jopa miljardeissa euroissa, koska rakennusten vaurioiden lisäksi myös sairastumiset sekä niihin liittyvät poissaolot ja työtehon heikkeneminen tulevat kalliiksi.
– Jos puhutaan vesivuodon aiheuttamasta kosteusvauriosta, kustannukset ovat yleensä muutamista tuhansista euroista ylöspäin. Jos kyseessä on rakenteiden muuttaminen rakennusfysikaalisesti toimiviksi, kohoavat kustannukset tällöin helposti useisiin kymmeniin tuhansiin euroihin.
Keskimäärin kosteusvaurioiden korjaaminen maksaa noin 10 000 euroa asuntoa kohden. Monesti suuremmat kustannukset tulevatkin mahdollisten ongelmaan liittyvien oikeudenkäyntikulujen muodossa. Kun rakennuksessa ilmenevän vaurion korjauskustannukset kohoavat yli 70 prosenttiin uuden hinnasta, on jo aiheellista harkita talon purkamista – erityisesti, jos on riskinä, että ongelman aiheuttajaa ei kyetä saamaan täysin hallintaan.
Kuinka kosteusvauriot syntyvät?
Kosteusvaurioita syntyy niin vääränlaisista rakenteista kuin laiminlyödystä kunnossapidosta, huonosta suunnittelusta kuin huolimattomuudesta. Mahdollinen syyllinen löytyy monesti seuraavalta listalta:
– Rakennus- tai suunnitteluvirhe
– Liian matalalle korolle perustettu rakenne
– Salaojituksen puute tai toimimattomuus
– Puutteellinen kosteuseristys
– Kylmäsillat
– Väärä tarvike- tai materiaalivalinta
– Rakentamisen yhteydessä rakenteisiin jäävä kosteus
– Riskirakenne tai huollon puute
– Toimimaton vedenpoisto tasakatolta
– Lipattomat ikkunanpuitteet
– Räystäätön katto
– Väärin toteutettu korjaus tai lisäeristys
– Rakenteen puutteellinen ilmanvaihto
– Vesikattovuoto
– Putkistovuoto
– Laitevuoto
– Huolimaton vedenkäyttö rakennuksen sisällä
– Ilmanvaihtokanavien ja vesiputkien lämmönvaihtelusta johtuva veden kondensoituminen
– Ilmankostuttimien liikakäyttö
– Eniten kosteusvaurioita aiheutuu huonosti toimivista rakenteista. Toki rakennuksen huoltamattomuudella on oma osuutensa, mutta jos rakenteissa olevat materiaalit eivät kestä niihin kohdistuvaa kosteutta, niin silloin ei paraskaan huolto auta.
Kosteusvaurio vai myös sisäilma- ja homeongelma?
Kosteusvauriolla tarkoitetaan rakennuksen sisäpinnan alueella tai rakenteen osassa havaittua tai epäiltävää mikrobikasvustoa tai selviä kosteusjälkiä. Mikrobikasvuston ja mahdollisten hometta, levää, bakteereja tai ameeboja sisältävien mikrobivaurioiden esiintyminen saadaan selville mikrobiologisin menetelmin. Kosteusvaurio ei siis läheskään aina tarkoita, että kodissa olisi välttämättä vielä lainkaan hometta tai varsinaista terveyshaittaa. Pesuhuoneiden tai muiden kosteudelle alttiiden tilojen pinnoilla esiintyvästä mikrobikasvustosta pääsee myös usein eroon jo kunnollisella puhdistuksella ja ilmanvaihtoa tehostamalla.
Jos kosteusvauriota ei kuitenkaan hoideta kuntoon, johtaa se käytännössä aina merkittävämpiin vaurioihin. Monesti mukana tulevat myös sisäilmaongelmat eli sisäilmaperäiset terveyteen tai viihtyvyyteen liittyvät haitat.
– Sisäilmaan liittyvän oireilun suhteen ihmiset ovat hyvin yksilöllisiä, joten ongelmista huolimatta kaikki eivät välttämättä niihin reagoi.
Vaikka sisäilmaongelmat yhdistetään usein suoraan home- ja kosteusvaurioihin, voi syy niihin löytyä monesti muualtakin. Oireilua voivat nimittäin aiheuttaa myös niin allergeenit kuin epäpuhtaudet, esimerkiksi lemmikkieläimet, sisätiloissa tupakointi sekä huone- tai siitepöly.
– Kun puhutaan rakennuksen homevauriosta, rakenteisiin on päässyt muodostumaan olosuhde, joka mahdollistaa mikrobien kasvun rakenteissa. Tuon vauriomekanismin selvittämiseen tarvitaan asiantuntemusta.
Käytännössä nämä otolliset kasvuolosuhteet ovat kolmesta tekijästä kiinni: kosteutta, lämpöä ja ravintoa on oltava riittävästi. Ravinnoksi kelpaavat niin rakennusmateriaalit, huonepöly kuin pinnoilla esiintyvä lika. Merkittävin homeen aiheuttaja on kuitenkin kosteus ja sen pitkäkestoinen vaikutusaika, joten rakenteet on tärkeä pystyä pitämään mahdollisimman kuivina.
Mistä kosteusvaurion voi tunnistaa?
Epäilykset kosteus- tai homevaurion suhteen voivat herätä paikan päällä havaittavista näkyvistä vaurioista, kuten myös asukkaan kokemista fyysisistä reaktioista. Rakennuksessa oleskellessaan hän saattaa kärsiä esimerkiksi hengitysteiden ärsytysoireista tai sairauksista, silmien punoituksesta ja kutinasta, ihottumasta, vatsavaivoista, jatkuvasta väsymyksestä ja päänsärystä tai lisääntyneistä infektiosairauksista. Altistumisen päätyttyä oireet monesti katoavat, mutta jälkitautina etenkin monikemikaaliyliherkkyys on mahdollinen.
Tyypillisimpiä kosteus- ja homevaurion tunnusmerkkejä asunnossa itsessään taas ovat:
1. Tummuneet pinnat esimerkiksi parketissa, seinissä tai kaakelisaumoissa
2. Maalipintojen hilseily
3. Tapettien kupruilu
4. Laattojen tai muovimattojen irtoilu
5. Sisustuslevyjen turpoaminen
6. Ikkunoihin tiivistyvä kosteus
7. Ummehtunut maakellarimainen haju
8. Rakenteen pinnalla esiintyvä puuterimainen, harsomainen tai pistemäinen kasvusto
– Terveyshaitan vakavuus homevauriokohteessa riippuu monesta tekijästä. Ensisijaisesti tulee suorittaa altistumisen arviointi. Siinä ovat osana muun muassa vaurion laajuus, ilmayhteydet hengitettävään sisäilmaan, altistumisen kesto ja niin edelleen. Altistumisen arviointiin on nykyisin olemassa hyviä työkaluja, joita asiantuntijat käyttävät työssään.
Kuinka kodin kunto saadaan selville?
Näkyvien vaurioiden korjaaminen ei tietenkään sellaisenaan vielä täysin riitä, vaan on myös paikannettava ja korjattava niiden perimmäinen aiheuttaja. Monesti kosteusvaurioisissa rakennuksissa on piileviä vikoja, joita maallikko ei osaa tai ymmärrä havainnoida. Epäilyksen alla olevan ongelman olemassaoloon ja vakavuuteen saadaan selvyys kuntotutkimuksella.
– Kuntotutkimuksessa tavoitteena on selvittää rakennuksen kunto perusteellisesti. Tämä edellyttää huolellista paneutumista rakennuksen asiakirjoihin ja historiaan sekä rakenteiden kunnon selvittämistä rakenteita avaamalla. Kuntotutkimusten suorittamiseen on viime aikoina laadittu hyviä ohjeistuksia, joiden avulla tutkimusten tarpeellista laajuutta voi arvioida.
Rakennuksen kunnon selvittäminen tulee toki muulloinkin tarpeeseen – erityisesti ennaltaehkäisevässä mielessä, mutta myös kaupankäynnin yhteydessä.
– Kuntotarkastuksen teettämällä myyjäosapuoli pystyy täyttämään tiedonantovelvollisuutensa kiinteistön kunnon suhteen. Tarkastuksen syynä voi olla myös tulevien huolto- ja korjaustoimenpiteiden ennakointi esimerkiksi ennen peruskorjausta.
Kuntotarkastusta tai -tutkimusta teettävällä on valittavanaan useita eri palveluntarjoajia. Periaatteessa mitään virallisia vaatimuksia ei alalla ole, mutta tietty koulutuksen, osaamisen ja tietämyksen taso takaavat työssä vaadittavan ammattitaidon.
– Asiantuntevalla kuntotarkastajalla tulisi olla rakennusalan korkeakoulututkinto, lisäkoulutukset kuntotutkimusalaan, kuten esimerkiksi rakennusterveysasiantuntijan (RTA) tutkinto sekä usealta vuodelta kokemusta rakennusten kunnon selvittämisestä.
Ottamalla vauriot vakavasti voit elää huolettomasti
Kosteusvaurioiden kohtaaminen ei siis ole pelkkää huonoa tuuria, vaan paljon on tehtävissä niiden välttämiseksi. Onnistuneen suunnittelu- ja rakennusvaiheen lisäksi säännöllisillä huolto- ja korjaustoimenpiteillä sekä asukkaiden omalla huolellisuudella voidaan merkittävästi vähentää kosteusvaurion riskiä.
– Kosteusvaurioiden ehkäisemiseksi tärkeintä on tietää, miten rakennus toimii ja mitä huoltotoimenpiteitä pitäisi suorittaa eri vuodenaikoina. Rakennuksen huoltokirja on tähän hyvä työkalu, neuvoo Natunen.
Kosteusvaurion mahdollisuuksia tulkitessasi voit arvioida tilannetta artikkelista löytyvien oireiden ja tunnusmerkkien perusteella. Mikäli tekemäsi havainnot tuntuvat huolestuttavilta, on hyvä kääntyä kuntotarkastuksia tekevän ammattilaisen puoleen. Vaurioiden paljastuminen ja perusteelliset korjaustoimenpiteet aikaisessa vaiheessa säästävät sinut monilta suuremmilta seurauksilta.
