Tällä kertaa ilmanvaihtoa koskevassa artikkelissamme on vieraileva tähti, sisäilmatutkija ja yrittäjä Elisa Aattela. Lisää Elisan tekstejä voit käydä lukemasssa hänen blogistaan täältä.
Mitä ilmanvaihdolla voidaan saada aikaan?
Yksi tärkeimmistä sisäilman laatuun vaikuttavista tekijöistä on ilmanvaihto. Lähdetään liikkeelle historiasta, jolloin rakennuksissa oli painovoimainen ilmanvaihto. Sisäilman vaihtuminen perustui lämpötilaeroihin ja rakennuksen käytännöllisyyteen. lämmitysjärjestelmänä tulisijat toimittivat tehokkaasti ilmaa rakennuksen sisälle. Ikkunoita ja ovia avaamalla saatiin aikaan nopea tuuletus ja ristiveto. Kaikki toimi jokseenkin luonnon ehtojen mukaisesti. Lisäksi rakennukset oli rakennettu materiaaleista, jotka sitoivat ja luovuttivat kosteutta sen mukaan miten luonto toimi vuodenaikojen mukaan.
Sitten keksittiin koneellinen poistoilmanvaihto. Pienissä tiloissa esimerkiksi kouluissa ja päiväkodeissa painovoimainen ilmanvaihto ei riittänyt niihin kohdistuvan käyttökuorman takia. Poistamalla ilmaa tehokkaammin voitiin luokkahuoneeseen sijoittaa paljon enemmän lapsia. Korvaavaa ilmaa ei tässä vaiheessa ymmärretty järjestää. Rakennuksiin muodostui kylmiä kohtia, kun korvausilmaa virtasi rakennuksen harvoista kohdista, seinien ja lattioiden liittymistä ja hirsirakennuksessa ilma virtasi hirsirakenteiden välistä. Materiaalit, jotka olivat toimineet kosteutta sitovina ja luovuttavina, eivät voineet enää toimia luonnonmukaisesti vaan niiden kosteuskäyttäytyminen muuttui ulkoa sisälle päin virtaavaksi kylmä-kosteaksi ilmavirraksi ympäri vuoden.
Sauna- ja suihkutilojen siirtyminen asuntojen sisälle edellytti tehokkaampaa ilmanvaihtoa, jolloin koneellinen poistoilmanvaihto ratkaisi ongelman. Vahingosta viisastuneena järjestettiin korvaavalle ilmalle kulkureitit. Ikkunoiden yläpuolelle tai suoraan seinään asennettiin korvausilmaventtiilit. Talvella tästä aiheutui vedon tunnetta, joten venttiilit suljettiin ja tilanne oli jälleen sama: rakenteista virtaava korvausilma aiheutti vaurioita. Tämän jälkeen rakennuksiin suunniteltiin koneellinen tulo- ja poistoilmanvaihto.
Mitä määräykset sanovat ilmanvaihdosta?
Määräykset edellyttävät, että rakennuksen ilmanvaihdon tulee olla alipaineinen. Se tarkoittaa sitä, että ilmaa poistetaan koneellisesti enemmän kuin tuodaan. Edelleen aiheutamme kylmän ja kostean ilman virtaamista ulkoa päin rakenteisiin melkein ympäri vuoden. Kun tämä saa jatkua vuodesta toiseen, rakenteisiin syntyy kosteus- ja mikrobivaurioita.
Julkisissa rakennuksissa ilmanvaihtoa käytetään arkipäivisin normaalisti, mutta yön ja viikonlopun ajaksi tuloilma pysäytetään koska tiloissa ei ole käyttöä eli ihmisiä. Koneellinen poisto on kuitenkin kokoajan päällä, jolloin aiheutetaan erityinen alipaine rakennukseen ja korvaavaa ilmaa virtaa rakenteista. Näin toimitaan energian säästämisen takia. Tarkkailemalla ikkunoiden välitilan pölyyntymistä ja jopa seinien liitoskohtia voidaan nähdä korvaavan ilman virtaamisesta tummuneita viiruja pinnoilla. Jos siis säästämme ilmanvaihdossa, voimme aiheuttaa kosteus- ja mikrobivaurion pitkällä aikavälillä rakenteisiin. Esimerkiksi kouluissa, joissa on paljon wc-tiloja sekä pesu- ja pukuhuonetiloja, on erityisen suuri alipaine viikonloppuisin. Korvaavaa ilmaa virtaa liikuntasalin lattiarakenteista ja tämän voi nähdä ja haistaa 10–15 vuoden käytön jälkeen. Jotta vältetään alipaineen aiheuttamat ongelmat, ilmanvaihdon tulee olla tasapainossa. Lisäksi ilmanvaihtolaitteiden ja automatiikan suunnittelua täytyisi kehittää niin, että tulo- ja poistoilmaa voitaisiin säätää samassa suhteessa.
—
Elisa ei ottanut tekstissään kantaa uusien talojen sisäilmaongelmiin. Näissä 2000-luvulla rakennetuissa taloissa ilmanvaihto on kehitetty lämpöä talteenottavaksi. Yllä oleva teksti koskee siis lähinnä 1950 – 1990 lukujen rakennuksia. Uusien rakennuksien ilmanvaihtolaitteisto ja toiminta vaatisi kokonaan oman artikkelinsa. Elisalla onkin työn alla uuden tekstin koostaminen näistä aiheista, sillä myös lämmön talteenotossa on omat ongelmansa.
Raikasta lokakuuta!
